Paluu salille

Joskus kauan sitten kävin säännöllisen epäsäännöllisesti salilla (olenhan kuitenkin ollut salilla jopa töissä), mutta siitä on jo todella pitkä aika. Suurin syy salittomuuteen on ikävä kyllä raha. Lähi salit ja varsinkin se jossa minä haluan käydä on sen verran hintavia, ettei kotiäidillä ole noin vaan varaa sitä maksaa. Nyt kuitenkin meidän perheen rahatilanne on rauhoittunut ja se tarkoitti sitä, että marssin suoraan hakemaan itselleni salikortin. Niin mahtava tunne!

Kortti onkin ollut jo ihan kovassa käytössä. Salin puolella olen kerran käynyt tekemässä kädet ja illalla olisi suunnitteilla sama setti. Loppu viikosta on sitten jalkojen vuoro.
Salin lisäksi ohjatut tunnit ovat olleet käytössä eli 60min crossing ja 45min cycling on kokeiltu. Muuta en ole vielä 5päivässä ehtinyt, mutta omasta mielestä tämä on jo ihan hyvä suoritus.

Parasta tässä salilla on se, että voin käydä treenaamassa myös päivisin kun isommat lapset on koulussa ja mies töissä. Saan nuorimman lapsiparkkiin hoitoon (tosin en ole vielä uskaltanut kokeilla) niin iltaisin voi olla rauhassa perheen kanssa. Ajatus siitä, että joka ilta tai edes kolmena iltana lähtisin pois kun vihdoinkin on koko perhe koossa niin ei tunnu hyvältä. Siksi olenkin suunnitellut, että muutamana max 2 iltana käyn jumpassa ja muuten sitten treenaan joko illalla kahdeksan jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan ja max 1 viikossa vien pienimmän lapsiparkkiin hoitoon. Hieman vaatii säätämistä, mutta hyvin uskoisin tämän onnistuvan kun tahtoa on.

Ihanaa on myös salin helppous. Sali on tuttu. Siellä olan käynyt monta vuotta ennenkin ja se on niin lähellä. Voin kotona pukea jumppavaatteet päälle ja lähteä tossut jalassa jumpalle. Katselin muita saleja hieman kauempaa, mutta ajatus siitä että olen monta tuntia poissa ei houkutellut. Jos matkoihin menee 45min, siihen 15min vaatteiden vaihto yms - tunnin treeni ja sama setti takaisin niin ei ei. Kolme tuntia salitreenin käyttämiseen on liian paljon tässä elämäntilanteessa. 5min salille ja takaisin on paljon houkuttelevampi.

Illalla taas mennään kun lapset on laitettu sänkyihin!

------

Sanna

Aamulenkit takaisin arkeen

Unettomat yöt, myöhäiset illat ja ennen aamu kuutta tehtävät lenkit on tuntunut pitkään ihan mahdottomalta yhtälöltä ja niinhan se on! Meidän pienin eli Kilppari on heräillyt pitkään öisin noin 10krt yössä, eikä todellakaan ole tullut mieleen lähteä aamulenkille ennen aamupalaa. Sen lisäksi illat ovat monesti venyneet melkein puoleen yöhön, joten yö unet ovat jääneet todella lyhyiksi. 

Nyt kuitenkin tilanne on toinen. Kilppari nukkuu yöt ilman heräämisiä ja iltaisin saan hommat tehtyä ajoissa joten pääsen sänkyyn heti kun lapset on laitettu nukkumaan. 

Tällä viikolla olen jo pari kertaa päässyt aamulenkille ennen aamupalaa ja meillä se tarkoittaa siis aamulla lähtöä 5:oo. Pitää kuitenkin olla takaisin kotona ennenkun mies lähtee töihin kuuden aikaan, koska lapsia ei voi yksin tietenkään jättää nukkumaan. 

Maisemat aamuisin on ehkä vähän turhan hämärät, mutta ilma mitä loistavin. Raikas aamu piristää paremmin kun kolme kuppia kahvia. Enkä ole ainoa joka tähän aikaan lenkkeilee. Onneksi!

Huomaan myös, että on paljon parempi aloittaa aamu lenkillä vaikka herääminen onkin rankkaa. Koko päivä lähtee liikkelle reippaammin ja on helpompi pitää dieetistä kiinni kun on heti aamusta liikkunut. En tiedä miksi, mutta niin se vaan on. Suklaan himo pysyy paremmin kurissa ja innostuu helpommin treenaamaan myös myöhemmin päivällä.

Nyt kun aamulenkit on kunnossa niin seuraavaksi pitäisi taas kaivaa juoksukengät esiin ja lähteä iltaisin hölkkäämään. Siitä siis seuraava tavoite!

-----

Sanna

Punnitus päivä

Tämän viikkoinen punnitus ei tuottanut toivottua tulosta, mutta onkos se ihme kun vetää jäätelöä ja suklaata monta päivää ja liikkuu vaan kahtena päivänä. Tiesin tuloksen jo ennenkun astuin puntarille. Puristavat housut ja ällö olo oli paljastanut turvotuksen jo muutama päivä sitten. Silti halusin painon katsoa. Uskon siihen että myös se painon nousu tsemppaa. Tulee sellanen olo, että "mitä hittoa? Miksi pudotan taas näitä samoja kiloja uudestaan?" Nyt siis entistä isommalla tsempillä kohti ensi viikkoa ja pienempää lukua. 

Keittiössä komeilee kaksi pientä lasia. Toisessa pudotetut kilot ja toisessa kilot jotka on tarkoitus pudottaa. Osaatteko arvata kumpi on se lasi jossa on pudotetut kilot? Hups 

Tavoite on siis 20kg ja edelleen pudotettavien kilojen lasissa on se 20helmeä. Jospa ensi viikolla saisin edes yhden helmen siirrettyä toiseen lasiin ja jos vaikka ensi viikolla ei olisi koko aikaa naama suklaassa.

Nyt kaikki vinkit kehiin! Millä katkaista suklaa kierre? 

------

Sanna

Kaksi päivää pelkkää suklaata

Pakko se on myöntää, että edelliset kaksi päivää ei ole mennyt ihan niinkuin pitäisi. Aamut alkanut hyvin, mutta iltaa kohden päässyt vähän lipsumaan. Suklaata, sipsiä, mäkkäri ruokaa. NAM! Myös liikkuminen on kokonaan jäänyt. Ei vaan ole jaksanut ja suklaa on houkutellut jäämään kotiin ja sohvalle.

Vaikka suklaa on ihan super herkkua ja sitä on välillä ihana syödä, niin kyllä se seuraavan päivän olo on vaan niin kauhea. Silti sitä ei vaan opi, että ei sitä suklaata tarvitse syödä kaksin käsin koko päivää. Ehkä joskus olen tarpeeksi fiksu ja aikuinen syömään suklaata fiksusti.

Tänään onneksi sain itseäni niskasta kiinni ja suuntasin heti aamusta kävelylle kun muut perheessä vielä nukkui. Aamupalan ja suihkun jälkeen matka jatkui hammaslääkäriin. Se on paikka jota vihaan. Vihaan enemmän kun mitään muuta ja on aina kauhean suuri kynnys lähteä. Sain onneksi itseni kuitenkin liikkeelle ja jopa hammaslääkärin tuoliin asti.

Matkaa hieman piristi uudet Wimman Letti Leggingsit, jotka eilen sain kaverilta haettua. Näitä housuja on pitkään himoittu ja vihdoinkin ne on mulla. Otin itselleni koon L ja hetken mietin että mahtuukohan ne ollenkaan. Nämä kuitenkin yllätti täysin. Leggingsit on puuvillaa ja istuu ihanasti päälle. Lahkeet eivät ole liian lyhyet ja vyötärö ei ole liian kireä. L koko istuu siis todella hyvin päälle.

Tänään suunnitelmissa olisi aamu kävelyn lisäksi kahvakuula treeni. Olen myös miehelle sanonut, että tänään se ei saa antaa mun syödä suklaata vaikka olisi mikä! Onneksi mieheni on ihanan kannustava ja auttaa aina vaikeiden aikojen yli.

Sain myös juuri viestin, että huoltoon viety aktiivisuusmittari on valmis. Jos se vaikka kannustaisi liikkumaan!

-----

Sanna

Kuka on Snoeff?

Tässä olen minä!

28-vuotias kotiäiti Vantaalta. En tiedä miten muuten kuvailisin itseäni. Ehkä tämä kaunis titteli kotiäiti kertoo kaiken tarvittavan.

Nuorin syntyi viime syyskuussa ja vuoden vaihteessa alkoi dieetti. Hetken aikaa pysyin tiukkana ja paino tippui hienosti, sitten tuli synttärit ja lasten synttärit ja kesä ja jäätelö ja pikku hiljaa suklaa löysi tien takaisin elämääni. Kaikesta huolimatta paino on tippunut hiljalleen kohti parempaa lukua ja nyt taas dieetti sujuu hyvin. Annan itselleni vielä hetken aikaa miettiä haluanko paljastaa pudotetut kilot täällä julkisesti tai haluanko näyttää mitä vaaka tällä hetkellä näyttää. Se ei ole kaunista katseltavaa.
Olen melkein koko aikuisikäni ollut isompi ja nyt vihdoinkin olen ymmärränyt ettei ehkä se ainoa tavoite ole painaa 60kg, vaan saada terve ja kunnossa oleva kroppa. Sellaisen haluan. Haluan juosta lasten kanssa kentällä ilman että meinaa happi loppua ja haluan pystyä punnertamaan nätisti. En enää halua olla 60kg xs-kokoisiin farkkuihin mahtuva pieni tyttö, vaan nainen jolla näkyy lihasta ja muotoa.
Sen takia en olekkaan asettanut itselleni mitään painotavoitetta. 20kg olisi tarkoitus vielä karistaa ja sitten miettiä onko siinä hyvä vai pudotetaanko enemmän. Aika näyttää.

Voisin pikaisesti kertoa tämän hetken ruokavaliosta. En siis todellakaan ole millään kitu dieetillä vaan syön noin 1600kcal päivässä. Se saattaa kuulostaa jonkun korvaan vähältä, mutta kun valitsee fiksusti mitä syö niin saa vetää kyllä aikamoisia annoksia eikä varmasti tule nälkä. 

Dieettipohja on mulle annettua ja sitä noudatan välillä hieman soveltaen. Herkut yritän pitää tietenkin kokonaan poissa, mutta esimerkiksi erikoiskahvit on mun kaikista suurin heikkous tällä hetkellä. Onneksi olen löytänyt hyvänmakuisen sokerittoman ja rasvattoman version suosikki kahvistani. 

Aina ei tosiaan onnistu tuo ruokavaliossa pysyminen, mutta en ole ottanut siitä niin suurta stressiä. Ihanne olisi löytää se kultainen keskitie jolla voisin tallustaa. Liikuntaa ja ruokaa fiksusti. 

Keskitien löytäminen on välillä vaan kovin vaikeaa ja sitä vaikeuttaa moni asia. Kiire, stressi, kiukuttelevat lapset ja ikävä kyllä myös sairaus. Vai onko se sairaus? Vai pikemminkin häiriö?

Olen siis jo monen monta vuotta syönyt lääkettä ahmimishäiriöön, joka on eräänlainen syömishäiriö. Nyt kuitenkin olen noin viikon verran ollut ilman lääkettä ja olo on aivan mahtava, mutta ruoka tuntuu olevan kaikista pahin vihollinen. Kovasti yritän nyt oppia olemaan ilman lääkettä, koska niinkuin kaikilla lääkkeillä myös tällä on ikäviä sivuoireita. Siitä ehkä joskus myöhemmin lisää. 

Muuten elelen tätä perusarkea lasten ja miehen kanssa. 

Jos tulee jotain kysyttävää tai toiveita mitä haluaisitte että kirjoittelen niin laittakaa kommenttia tulemaan vaan!

----

Sanna